[Mielipidekirjoitus Pohjois-Satakunnan Vihreiden blogi 3.2.2021; Vastaesitys Kankaanpään seurakunnan kirkkoneuvoston kokouksessa 27.1.2021]
Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja avoimuus. Kankaanpään seurakunnassa nämä aiheet ovat olleet vuosikausia pinnalla, eikä positiivisissa merkeissä. Naispappeuden avoin vastustus Kankaanpäässä ajoi minut pohtimaan reilu kymmenen vuotta sitten kirkosta eroamista, mutta päätinkin toisin ja lähdin mukaan vaikuttamaan. Tie on ollut pitkä ja kivinen, ja suoraan sanottuna, ei tämä vieläkään paikallisesti hyvältä näytä. Muualla Suomen seurakunnissa mietitään samaa sukupuolta olevien vihkimistä, mutta meillä edelleen taistellaan naispappien hyväksynnästä.
Vastaesitystäni edellisessä kirkkoneuvoston kokouksessa ei julkaistu pöytäkirjan yhteydessä, koska en ymmärtänyt sitä eriävään mielipiteeseeni liittää. Haluankin julkaista tämän, koska olen niin järkyttynyt, miksi meillä käännetään katseet ja ollaan hiljaa? Seurakuntaamme on vihdoin saatu naispappi Jämijärven liitoksen kautta, joten miksi hyväksymme seurakunnassamme työntekijöiden syrjinnän? Julkaisun avulla haluankin sanoa teille tasa-arvoa seurakuntaamme odottavat, että yksi erä on taas hävitty, mutta nähkää, että yritämme kyllä taistella!
En aio kääntää katsettani pois ja vaieta.
ELINA KANKAAN VASTAESITYS KANKAANPÄÄN SEURAKUNNAN KIRKKONEUVOSTOSSA 27.1.2021:
Hajaannus seurakunnassa
Kukaan meistä neuvoston jäsenistä ei voi väittää, etteikö kirkkoneuvostokautemme 2019 olisi alkanut erittäin rakentavassa ja avoimen keskustelun ilmapiirissä. Tämä muuttui kertarysäyksellä kirkkoherra Rainerman tuodessa uudelleen käsittelyyn edellisen kirkkoneuvoston jo kertaalleen hylkäämän jumalanpalvelusyhteistyösopimuksen Niinisalon Kappeliyhdistys ry:n kanssa. Uuden neuvoston myötä valtasuhteet suhtautumisessa naispappeuden vastustajiin olivat kääntyneet sopimuksen teon hyväksi. Kankaanpään seurakunnassa on siis jo vuosia ollut yhteisöä repiviä kiistoja Niinisalon Kappeliyhdistys ry:n ja seurakunnan sopimuksista, sekä säännöllisesti toimitettavista ehtoollisista Kappeliyhdistyksen tiloissa. Tuomiokapituliin on toimitettu aiempiin valituksiin liittyen selvityksiä sekä seurakunnan että Kappeliyhdistyksen puolelta, joissa molemmat osapuolet todistavat, ettei Kappeliyhdistyksen tiloissa tapahtuva toiminta ole seurakunnan toimintaa, mutta lopulta kaiken on päätettykin olevan Kankaanpään seurakunnan toimintaa. Mielestäni tämä sopimus on aiheuttanut erittäin paljon haittaa seurakunnan imagolle, mutta myös uuvuttanut niin työntekijöitä kuin vapaaehtoisesti seurakuntahallinnossa toimivia luottamushenkilöitä.
Taustat
Sopimukseen pääseminen edellyttäisi varsinkin tällaisessa kärjistyneessä tilanteessa avointa ja totuudenmukaista vuoropuhelua, mikä ei nyt ole toteutunut. Ennen sopimusluonnoksen esittämistä ei ole kuultu neuvoston kantaa ja toivomuksia sopimuksen sisällöstä, ja tämä aiheuttaakin jälleen epäluottamusta koko sopimusta kohtaan. Myös strategiatyö on seurakunnassa kesken, missä tämä pitäisi ehdottomasti käydä läpi. Neuvostolle ei ole annettu tämän hetken taustatietoja Kappeliyhdistyksestä, ketkä yhdistyksen johdossa ovat, paljonko jäseniä on ja miksi he haluavat järjestää ns. kilpailevaa toimintaa Niinisalossa, eivätkä Kankaanpään seurakunnan tilat ole sopivia? Sopimuksesta puuttuu myös vaatimukset Kappeliyhdistykselle esimerkiksi toimintakertomuksien toimittamisesta seurakuntaan. Kun seurakunta tukee näin vahvasti yhdistystä ja tarjoaa mm. työntekijöitä ja markkinointia yhdistyksen käyttöön, haluamme varmasti myös tietää, minkälaista toimintaa tuemme.
Sopimussisältö
Piispainkokouksen suosituksissa seurakunnissa toimivista jumalanpalvelusyhteisöistä 20.12.2016 sanotaan mm. näin:
” Seurakunnan ja jumalanpalvelusyhteisön tulee laatia kirjallinen sopimus kirkon päätösten mukaisen jumalanpalveluselämän toteuttamisesta. Olennaista on, että ketään ei syrjitä sukupuolen, vakaumuksen tai virkanäkemyksen vuoksi.”
”Sopimukseen on syytä sisällyttää ainakin seuraavat seikat: jumalanpalvelusyhteisön jäsentyminen osaksi seurakunnan jumalanpalveluselämää, tilojen käyttö, ehtoollisen vietto, seurakunnan työntekijöiden rooli, taloudelliset kysymykset, vastuunjako ja keskinäinen tiedonkulku.”
Nämä suositukset eivät toteudu sopimuksessa. Sopimuksessa kirkkoherran kerrotaan kyllä vastaavan jumalanpalveluksista, mutta Kappeliyhdistys lähettää toiveet jumalanpalveluksen toimittajista. Sopimuksessa ei tuoda julki sitä, että Kankaanpään seurakunnan pappien työkierto koskisi myös Kappeliyhdistyksen jumalanpalveluksia, tai että kaikki seurakuntamme papit olisivat tervetulleita toimittamaan niitä. Eikä anneta kirkkoherralle ylipäätään oikeutta määrätä toimittajaa itse, jolloin määräysvalta on todellisuudessa Kappeliyhdistyksellä. Suurin syy jo vuosien takaiseen yhteistyöhaluttomuuteen on nimenomaan ollut Kappeliyhdistyksen näkemysero Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virkakäsityksestä naispappeuden osalta. En ole valmis hyväksymään naispappien syrjintää Kankaanpään seurakunnan toiminnassa, ja tästä sopimuksesta herää suuri epäilys nimenomaan tällaiseen toimintaan kannustamisesta kirkkoherran ja kirkkoneuvoston jäsenistön hiljaisella hyväksynnällä. Tehdessään yhteistyötä seurakuntien kanssa järjestöjen tulee toimia kirkkomme vuonna 1986 tekemän virkaratkaisun ja paikallisseurakuntien käytäntöjen mukaisesti. Myös tasa-arvolain mukaan työnantajan on ennaltaehkäistävä sukupuoleen perustuvaa syrjintää, ja piispainkokous vuonna 2006 on kieltänyt naispapittomien messujen järjestämisen työvuorojen suunnittelulla, joten poistaakseen nämä epäilykset tästä sopimuksesta, kirkkoherran tulisikin liittää sopimukseen listaus ketkä Kappeliyhdistyksen tiloissa käyvät ja koska. Aiemman jumalanpalvelusyhteistyösopimuksen jälkeiseltä ajalta tätä pystyy todentamaan myös takautuvasti, pappien kierto ei ole toteutunut Niinisalon Kappeliyhdistyksessä tiloissa.
Talous
Meillä on jo kolme toimivaa kirkkoa sekä Hakoniemen leirikirkko, ja viidennestä neuvotellaan Karviaan liittyen. Tällä sopimuksella perustaisimme periaatteessa uuden kirkon Kankaanpäähän ja tämä pitää tuoda julki myös Karvian liitosneuvotteluissa. Tiedämme tulevista taloudellisesti erittäin tiukoista vuosista, joihin liittyen joudutaan miettimään merkittäviä säästötoimia, myös työntekijöiden suhteen. Jämijärven ja Honkajoen kappeliseurakunnat kokevat jo nyt saavansa liian vähän resursseja käyttöönsä, joten tämä työntekijäresurssien jakaminen ylimääräisiin viikoittaisiin jumalanpalveluksiin ei tuo oikeutta kappeleille. Sopimuksella onkin seurakunnalle huomattavia taloudellisia vaikutuksia etenkin työntekijöiden työpanoksesta ja mainonnasta, joten tämän tulisi näkyä selvästi myös toimintasuunnitelmassa ja budjetoida talousarvioon. Sopimus on myös vaikeasti tulkittava, ja sieltä tulee tarkentaa mitä tarkoittaa esimerkiksi ”ilmoittelun hoitavat sekä seurakunta, että kappeliyhdistys”? Millä euromäärällä seurakunta tulee mainostamaan jatkossa yhdistyksen toimintaa ja kuinka paljon toimistosihteeri käyttää aikaa kappeliyhdistyksen mainonnan suunnitteluun? Kuinka paljon Jaakko Rainerman työpanosta tullaan käyttämään kappeliyhdistyksen hyväksi? Käytetäänkö kappeliyhdistyksessä myös muiden seurakunnan työntekijöiden työpanosta ja kuinka paljon, esim. kanttorit? Kenen vastuulla on neuvottelu yhteistoiminnasta vuosittain?
Virheet sopimuksessa
Sopimukseen on kirjattu myös vääriä väittämiä. Seurakunta teki sopimuksen jumalanpalvelusyhteistyöstä vasta vuonna 2019, koska aiemmin kirkkoneuvosto ei suostunut tekemään sopimusta. Kyseessä ei siis ole vuodesta 2011 jatkunut yhteistyö, vaan suurta kiistaa seurakunnassa aiheuttanut kilpailevaksi ja kirkon virallisen linjan vastaiseksi koettu toiminta. Sopimuksessa kerrotaan myös, että entinen seurakuntakoti olisi vihitty jumalanpalveluspaikaksi. Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja on tarkistanut kirkkohallituksen arkistosta, ettei Niinisalon seurakuntakodin rakentamista koskevaa päätöstä ole aikanaan alistettu kirkkohallituksen tutkittavaksi, joten kyseessä ei ole ollut alun perinkään kirkko vaan seurakunnan muu kiinteistö. Kirkkolainsäädännön mukainen kirkko se ei voi olla senkään vuoksi, että rakennuksen omistaa ja hallinnoi yksityinen taho.
Seurakunnan suunta
Tämä salatuksi määritetty sopimus on mielestäni erittäin arveluttava, tämä on verrattavissa kappeliseurakuntien toimintaan tai seurakuntaan seurakunnan sisällä. Olen juuri opiskellut organisaatiokäyttäytymistä, ja siellä tuli vastaan ryhmäajatteluksi sanottu ilmiö, jolloin ihmiset ovat syystä tai toisesta hiljaa ja he hyväksyvät ryhmän valinnat yksimielisesti, vaikka olisivatkin eri mieltä. Tämä voi johtua esimerkiksi pelosta esittää ryhmän yhteisestä päätöksestä eroavia mielipiteitä, eli taustatekijöinä ovat esimerkiksi ulkoinen paine ryhmän suosiosta tai omaa kantaa vahvasti ajava johtaja. Toivon, että jokainen neuvoston jäsen miettisi oman kantansa eikä ryhmäkuri painaisi päälle. Vai valitsetko pelätä uhkaa joutua epäsuosioon ilmaistessasi erimielisyytesi? Mieti tarkkaan, mihin suuntaan haluat hiljaisen hyväksyntäsi antaa. Meistä jokainen jäsen on tänne demokraattisesti valittu, ja edustamme itsemme lisäksi äänestäjiämme. Olemme äänestäjille vastuussa, koska tämä toiminta toteutetaan verovaroilla. Kankaanpää ei ole maailmasta sivussa vaan osa tasa-arvoista, edistyksellistä Suomea. Minut on valittu ajamaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta seurakuntaamme, enkä voi hyväksytä tällaista toimintaa, joten esitän sopimuksen hylkäämistä.
Elina Kangas
Kirjoittaja on Kankaanpään seurakunnan kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsen, sekä Pohjois-Satakunnan Vihreiden jäsen