[Mielipidekirjoitus Kankaanpään Seutu 7.12.2020]
Turve on fossiilinen polttoaine, jonka käyttäminen aiheuttaa merkittävää haittaa ympäristölle. Useimpien ajatuksissa taloushyödyt eivät tänä päivänä enää voita ympäristöhaittoja, ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet maapallolla ovat yhä useamman mielessä.
Pahinta on turpeenkäytön vaikutus ilmastoon. Turvetta polttamalla ilmakehään vapautuu hiilidioksidia, joka on ollut sidottuna suohon jopa tuhansien vuosien ajan. Turpeen osuus energiantuotannostamme oli 5 % mutta se aiheutti 12 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä vuonna 2018. Sen päästöt ovat siis suuremmat kuin koko Suomen henkilöautoliikenteen päästöt. Järjellä ajateltuna turpeen energiakäytön jatkamiselle ei ole enää perusteita. Siksi me vihreät olemme jo pitkään vaatineet turpeen energiakäytöstä luopumista.
Turvetta voidaan korvata energiantuotannossa monilla kotimaisilla uusiutuvan energian ratkaisuilla, ei tarvita metsähakkuita lisää. Näitä ovat esimerkiksi lämpöpumput, energiatehokkuus, tuulivoima, aurinkolämpö, lämmön varastointi, vesivoima, syvälämpö ja geoterminen lämpö. Geotermisen lämmön, eli todella syvien maalämpökaivojen, potentiaali on suuri, ehkä myös erilaisten lämpöakkujen. Kiinteistökannan energiatehokkuuden parantuminen sekä älykkäiden ratkaisuiden kehittäminen vähentävät kaukolämmön tarvetta ja myös mahdollistavat kulutushuippujen tasaamista. Kaukolämmön tuotannossa voidaan käyttää uudella tavalla myös hukkalämmön lähteitä ja muita lämpöpumpputekniikkaa hyödyntäviä ratkaisuja. Meillähän tästä on hyvä esimerkki Honkajoen Kirkkokallion energiapuisto ja Kipson ja Vatajankosken hukkalämmön talteenottosuunnitelma. Näyttää siltä että yritykset ovat heränneet ilmastonmuutoksen hidastamisen tarpeeseen poliitikkoja ketterämmin, ja muutos on hallittu, ei hallitsematon.
Mikäli turvetta verotettaisiin kuten muita lämmityspolttoaineita, sen vero olisi kymmenkertainen nykyiseen verrattuna. Turpeen verotuki on kasvanut vuodesta 2014 lähtien, ja sen arvioidaan olevan 172 miljoonaa euroa vuonna 2020. Investointitarve kattilavaihtoihin, yhteistuotantolaitoksia korvaaviin lämpölaitoksiin, lämpöpumppuihin ja tuulivoimakapasiteettiin on yhteensä yli miljardin luokkaa. Mutta yrityksillä on intoa ja ymmärrystä. Tuulivoiman lisärakentamista on juuri suunnitteilla tälläkin alueella ja suuri aurinkovoimala käytöstä poistetulle sopivalle turvetuotantoalueelle. Taloudellisia vaikutuksia energiayhtiöille voidaan lievittää kohdistamalla turpeesta luopuville yhtiöille investointituki polttoon perustumattomiin uusiutuviin lämmitysmuotoihin, kuten on kohdistettu kivihiilestä vuoteen 2025 mennessä luopuville (30 miljoonaa euroa vuonna 2020 ja 60 miljoonaa euroa vuonna 2021). Tukipaketti takaisi että turpeen poltosta ei siirryttäisi pelkästään biomassan polttoon, vaan polttoon perustumattomat lämpöratkaisut saisivat etusijan. Turpeesta luovuttaessa lisääntyvä energiapuun korjuu hankaloittaisi metsistä riippuvaisten lajien ja metsäluontotyyppien uhanalaistumisen pysäyttämistä. Siirtymistä pelkästään puubiomassan polttoon voidaan ehkäistä myös asettamalla biomassalle vero joko energiasisällön tai ilmastolle haitallisten jakeiden käytön osalta. Tämä vähentäisi energiakäytön kilpailua raaka-aineesta korkeamman jalostusasteen tuotteiden kanssa.
Turpeen työllistävästä vaikutuksesta on eri lukuja. Turvetuottajat ry:n mukaan suora vaikutus on koko Suomessa noin tuhat työntekijää ja lisäksi välillisesti yli 2500. Koneyrittäjät ja Bioenergia ry arvioivat turpeen tuotannon vaikutuksen työllisyyteen olleen vuonna 2018 yhteensä noin 4200 henkilötyövuotta. Paikallisesti täällä puhutaan useista kymmenistä henkilöistä. SYKE:n mallinnuksien perusteella uudet investoinnit energiasektorilla lisäisivät työllisyyttä ja korvaisivat osan menetetyistä työpaikoista. Kokonaistyöllisyys heikkenisi pessimistisessä arviossa, mutta talouden arvonlisä kasvaisi, sillä turpeen noston arvonlisä on pieni suhteessa korvaaviin investointeihin. Turpeen noston loputtua alueen monimuotoisuutta voidaan parantaa vaikkapa ennallistamalla alue lintukosteikoksi. Ennallistaminen voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä erityisesti pidemmällä aikavälillä. Tällä olisi myös positiivisia monimuotoisuus-, vesistö- ja työllisyysvaikutuksia, ja tukisi kaupunkimme Geopark-hyödyntämistä. Myös luonnonvesien kirkastuminen ja soiden toiminta tulvien ehkäisijänä rankkasateiden vesivarastona olisivat positiivisia seurauksia.
Huoltovarmuuden merkitys kasvaa koko ajan ja kaikkialla, mutta turpeen osuus siinä vähenee. Turve ei enää ole ratkaisu. Turpeen saatavuus vaihtelee sääolosuhteiden vaikutuksesta merkittävästi vuodesta toiseen. Turvetta voidaan varastoida vain 3-5 vuotta. Suomen huoltovarmuus perustuu erityisesti monipuoliseen energiatuotantoon ja muuttuu energiajärjestelmän muutosten myötä. Järkevällä tavalla hajautetut energiamuodot toimivat hyvin sunniteltuina ja mitoitettuina toistensa varavoimana. Turpeen korvaaminen vain metsäenergialla ei olisi huoltovarmuuden kannalta optimaalista, sillä se yksipuolistaisi energiantuotantoa. Energiatehokkuus on myös huoltovarmuutta edistävä tekijä. Sähköistymisen myötä riittävä siirtokapasiteetti ja sähköntuotannon luotettavuus korostuvat huoltovarmuudessa. Kotimaisten ja vähäpäästöisten energialähteiden osuus energiajärjestelmässä kasvaa tulevaisuudessa, ja niillä voidaan turvata huoltovarmuutta (esimerkiksi maa-, vesi- ja ilmalämpö, tuuli- ja aurinkovoima yhdistettynä synteettisiin polttoaineisiin).
Ja vaikka polttoturpeen nosto lopetetaan, riittää soilla kuiviketurvetta vielä vuosikausiksi. Kuivikkeena on käytettävissä myös olki- tai puupelletit, vanha kunnon kutterinpuru tai vaikka hamppukuivike joka on turpeen veroinen alusta. Ei ole turve välttämätöntä. Tekeillä on uusi turvetta korvaava bisnes myös puutarhoihille: Ravinteikkaita ruovikkoja korjataan kasvualustaksi. ja suunnittellaan jo käsittelylaitosten perustamista rannikolle kolmelle paikkakunnalle. Se samallaa vähentäisi myös fosforikuormaa vesistöön.
Aktiivihiilituotanto tai eristekäyttö on hyvä siirtymäajan turva turvetuottajille. Väistämätön pakko on turpeen polton lopettaminen mahdollisimman pian. Ilmastonmuutos ei odota ja turpeen polton lopettaminen on yksi tärkeä keino osaltamme.
Kun biojätteen keräys tehostuu, on uusi paikallinen biokaasulaitos varteenotettava mietittävä. Turveyrittäjät voisivat saada tästä bisneksestä uutta työtä. Vihreät ovat jo muutama vuosi sitten tehneet aloitteen asiasta kaupungille, mutta asia siirrettiin lämpöyhtiölle. Nyt siihen voisi taas palata uuden tukiohjelman myötä.
Valtiolla on olemassa energiainvestointituki, jota pienemmille kohteille myöntää Business Finland ja suuremmille TEM. EU:n vihreän kehityksen ohjelman osana on oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund, JTF) , josta on tarkoitus rahoittaa kestävää ja oikeudenmukaista siirtymää myös Suomessa. Osa tästä rahoituksesta on päätetty osoittaa turvetuotannon lopettamisesta kärsiville tahoille, uuden ammatin ja työn löytämiseen, ja tätä mahdollisuutta pitää täälläkin hyödyntää. Alueellamme moni saa elannon turpeesta, joten olisikin kaikkien yhdessä mietittävä korvaavaa työtä. Innovaatioita tarvitaan, ei juuttumista vanhaan. Nyt ei tule kenellekään ammatinvaihdospakko yhtäkkisesti kuten 90-luvun ompelijoille ja kenkätehtaiden työntekijöille, kun yhtäkkiä hävisi täältä 1000 työpaikkaa.
Ajatelkaamme tulevien sukupolvien mahdollisuuksia. Ilmastonmuutoksen hidastamisessa ei liiketoiminnan nettopositiivisuusajattelu tunnu kohtuulliselta tulevia sukupolvia ajatellen. Tai ehkäpä juuri kuiviketurpeen ja muun kuin polttoturpeen nosto olisi juuri se osa, joka turpeennoston nettopositiivisuusajettelun mukaan voidaan vielä hyväksyä turvetuotantoalueilla.
Suomen luonnonsuojeluliitto julkaisi elokuussa kansalaisaloitteen ”Lakialoite turpeen energiakäytön lopettamiseksi”.
Turvetuotannon ympäristövaikutuksiin kuuluvat biodiversiteetin köyhtyminen, sedimentin kertyminen ja ilmastovaikutukset. Näistä löytyy asiapohjaista tietoa ympäristö.fi-portaalista.
Harri Kangas
Kirjoittaja on Pohjois-Satakunnan Vihreiden varapuheenjohtaja